CHARLES DICKENSIN HAUTAJAISET


Recollection of Dean Stanley
Abbey Library,1870

Dickensin kuoleman jälkeen olin lähettänyt omaisille ystävien välityksellä tiedon , että jos hautajaisia varten tehtäisiin anomus, hyväksyisin sen oitis. Anomusta ei kuitenkaan jätetty. Dickensin kuolinpäivä oli perjantai. Lauantai ja sunnuntai kuluivat, joten oletin, että hautajaiset pidettäisiin Rochesterissa. Maanantaiaamuna julkaistiin Times´issä artikkeli, jossa vaadittiin voimakkaasti, että niin kunnianarvoisa henkilö pitäisi ehdottomasti haudata Westmister Abbey´iin. Silti, koska en ollut vieläkään saanut minkäänlaista yhteydenottoa, en ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin.

Yhdeltätoista maanantaina saapuivat Mr Forster - hänen tuleva elämäkertakirjoittajansa - ja Dickensin poika. Heidän tullessaan Mr. Forster oli aluksi niin poissa tolaltaan surun vuoksi, että tuskin pystyi puhumaan. En ole koskaan nähnyt kenenkään olevan niin surusta suunniltaan. Kun hän oli hieman rauhoittunut hän sanoi:"Oletan, että Timesin artikkeli oli kirjoitettu teidän suostumuksellanne." Vastasin ettei minulla ollut mitään tekemistä sen kanssa, mutta jos tahdottaisiin, olisin valmis suorittamaan hautauksen Abbeyssä. Timesin kirjoituksen jälkeen ei olisi tarpeellista tehdä anomuksia, vaan että suostuisin tehtävään heti. Mr Forster vastasi:" Älkää luvatko ennenkuin olette kuulleet ehdot, joilla voin suostua siihen." Antakaapa kuulua, vastasin. Mr. Forster jatkoi: "Ensimmäinen ehto on, että saattojoukossa on vain kaksi valjakkoa ja vain sen verran ihmisiä kuin niihin mahtuu." Tämä on täysin perheen oma asia, vastasin. "Toinen ehto on, ettei käytetä töyhtöjä, harsoja tai muuta hautajaisrekvisiittaa." Se taas on hautausurakoitsijan ja teidän välisenne asia, vastasin. Hän jatkoi:" Kolmas ehto on että hautauksen paikka ja aika pidettäisiin etukäteen salassa." Tuohon ehtoon olin täysin valmis suostumaan, mutta ottaen olosuhteet huomioon on suuri yleisö varpaillaan odottaen tietoa. Koska vainaja, joka nyt on Rochesterissa on siirrettävä Lontooseen, voi olla vaikeaa säilyttää salaisuus. Toki sekin oli mahdollista, mutta vain sillä ehdolla, että ette mainitse asiasta kenellekään ja että vainaja siirretään ensiyönä Rochesterista tänne. Yleisön poistuttua katedraalista annan avata haudan Runoilijoiden nurkkaukseen kunhan ilta pimenee. Jos olette täällä aamulla ennen yhdeksää eli ennen Jumalanpalveluksen alkua, voi olla että salaisuus pystytään säilyttämään ja hautajaiset pitämään.

Muistaakseni kuudelta samana iltana kehotin suntiota valmistamaan haudan. Menimme Abbeyhin ja himmeässä valaistuksessa valitsin paikan Thackerayn patsaan vierestä, Händel, Cumberland ja Sheridan ympärillään. Oli onni, että sellainen paikka löytyi vapaana. Jätin suntion valmistelemaan hautaa ja vetäydyin nukkumaan. Keskiyöllä ovelta kuului kovaa koputusta ja palvelijani meni avaamaan. Siellä oli viestintuoja Daily Telegraphista kertoen, että he olivat saaneet vihiä, että vainaja olisi tuotu Rochesterista ja oli tarkoitus haudata se tänne ja että he haluaisivat tietää ajankohdan. Palvelijani vastasi, että olin mennyt nukkumaan eikä minua voinut häiritä.

Yhdeksältä seuraavana aamuna yksityinen saattojoukko kaksilla vaunuilla ajoi Dean´s Yardille. Se ei herättänyt ollenkaan huomiota. Kirkossa olimme minä ja suntio, joka oli tietoinen asiasta kuten Mr. Forsterin kanssa oli sovittu. Arkkua saattoi 8 tai 12 henkilöä ja se laskettiin hautaan näiden läsnäollessa. Oli kaunis kesäaamu ja hautajaisten tunnelma oli hyvin harras ja hiljainen verrattuna siihen mitä ne olisivat olleet jos asiasta olisi tiedetty, sehän olisi houkutellut tuhansia ihmisiä kirkkoon.

Kun pieni seurue jätti kirkon, kysyin Mr Forsterilta voitaisiinko hauta pitää avoinna loppupäivän, jottei yleisö pettyisi. Hän vastasi: " kyllä, nyt minun osuuteni on suoritettu ja te voitte tehdä kuten haluatte". Normaalisti jumalanpalvelus aloitettiin kymmeneltä ja yhteentoista mennessä oli jokaisesta Lontoon lehdestä saapunut reporttereita, jotka vaativat saada tietää hautajaisten ajankohdan. Kerroin heille, että hautajaiset olivat jo ohi. Silläaikaa oli sana levinnyt ja ihmiset saapuivat katsomaan hautaa. En jaksa muistaa pidettiinkö hauta auki vielä seuraavankin päivänä, mutta tuona päivänä kaikki mahdolliset kansankerrokset kävivät pudottamassa kukkansa, runonsa ja muistamisensa, köyhimpien pudottaessa ainoastaan kyyneleensä.

Kaksi asiaa tulisi mainita hautajaisista. Ensiksi: hautaamisesta Rochesteriin oli luovuttu, koska lupaa haudata vainajaa katedraalin kirkkomaalle ei oltu saatu. Mainitsen tämän siksi, että on väitetty että olin siirrättänyt vainajan Rochesterista, jonne Dickens itse halusi tulla haudatuksi, Westminster Abbey´iin omasta tahdostani. Toinen huomautus on se, että Forster tuli luokseni noin vuotta myöhemmin ja kun kysyin, joko hän oli käynyt haudalla. Hän sanoi: " Ei, en ole astunut tänne jalallanikaan katedraaliin tuon kauhean päivän jälkeen."


Takaisin