VEHKALUOTO

 

Oman äänemme takaa kuuluu menneiden sukupolvien ääni. Merkinnät asiakirjoissa tuovat viestiä ihmisistä, jotka elivät kauan ennen meitä. Nimi, jonka luemme papereista kätkee taakseen ihmisen, jolla on ollut oma ainutkertainen taustansa. Nykyisyys on vain yksi ketjun rengas menneisyyden ja tulevaisuuden välillä





Koska Vehkaluoto on kuulunut Kyminkartanon maihin aina vuoteen 1928 saakka, kulkee Vehkaluodon omistus kartanon omistajien mukaan.
1340
ERENGISLE SUNENPOIKA
Orkney-saarten kuvernööri
BO JONINPOIKA GRIP (1330 – 1386)
Ruotsin drotsi ja Suomen laamanni. Hän oli häikäilemätön rahamies, joka ei keinoja kaihtanut maaomaisuutensa kartuttamisessa. Sai vuonna 1371 haltuunsa Hämeen- ja Viipurin läänit. Rakennutti mm. Ahvenanmaan Sundiin Kastelholman linnoituksen. Vuonna 1380 lahjoitti Kyminkartanon kaikkine maineen Vadstenan luostarille saadakseen sielulleen autuuden.
1380
VADSTENAN BIRGITTALAISLUOSTARI
Pitkän riidan jälkeen kartano palautettiin Ruotsin kruunulle. Seuraavina vuosina tilaa hoitivat voudit, joista tiedetään 1619 voutina toiminut Heine Wilken.
1620
JACOB DUVALL
Kuningas kustaa II Adolf antoi Duvallille vuokraoikeudet. Maat palautettiin kuitenkin nopeasti kruunun hallintaan.
1625
HANS WRANGEL ( 1588 – 1667)
Everstiluutnantti jonka hallintaan kruunu luovutti maat. Wrangelin suvun hallinnassa Kyminkartano oli lähes vuosisadan ajan. Voutina toimi mm. David Bilefeldt
1723
OTTO WILHELM VON FERSEN
Sotamarsalkka, joka sai kuninkaankirjeellä kartanon maineen korvauksena Baltiassa menettämistään maa-alueista. Hän nai Wrangelin lesken Gertrud Yxkull´in
1729
CARL HENRIK WRANGEL (1681 – 1755)
Kenraalimajuri. Vanhemmat vapaaherra Reinhold Wrangel ja Anna Margareta Zöge von Manteufel
1738
CARL CLAYHILLS ( 1699 – 1740)
Kauppias, joka sai kartanon panttina maksamattomista veloista.
1740
ANNA MARGARETA CLAYHILLS S. PRINTZ
Edellisen leski, joka hoiti tilaa 10 vuotta.
1750
JOHAN BRUUN (k. 1756)
Edellisen vävy. Naimisissa Christina Dorothea Clayhillsin kanssa.
1760
ANTON NAHT
Viipurilainen kauppias, joka nai Bruunin lesken. Venäjä pakkolunasti maat Nahtilta aloitettuaan Ruotsinsalmen- Kyminlinnan kaksoislinnoituksen rakentamisen. Ruhtinas Suvorovin allakirjoittama kauppakirja kertoo hinnan olleen 30.000 ruplaa. Linnoitusta varatun maa-alueen ulkopuolelle jääneistä maista muodostettiin lahjoitusmaa, jonka Katariina II lahjoitti sodassa kunnostautuneelle ja invalidisoituneelle luutnantille nimeltään:
BOLOTNIKOV
1790-luvun loppu
NICLAS CLAYHILLS (S. 1740)
Hovioikeudenneuvos. Oli Nahtin lanko. Osti maat Bolotnikovilta 6100 ruplalla.
1818
ANTON CLAYHILLS ( 1768 – 1840)
1840
HENRIK CLAYHILLS
Kenraali
1857
BERNHARD INDRENIUS ( 1812 –1884)
Vapaaherra, kenraaliluutnantti. Vanhemmat tuomiorovasti Emanuel Indrenius ja kauppiaan tytär Kristiina Emilia Bruun Haminasta. Vihittiin Natalia Emilia Clayhillsin, Henrik Clayhillsin tyttären kanssa 1857. 1884
NATALIA EMILIA MARIA INDRENIUS-CLAYHILLS
1918
LAURI PIISPANEN (1879 – 1957)
1928
Vehkaluoto erotettiin kartanon maista ja sen uudeksi omistajaksi tuli
TOIVO PIISPANEN (1892 – 1977)

ELÄMÄÄ ENNEN LAINEEN-SUVUN MUUTTOA

Vehkaluoto mainitaan Kymin kirkon asiakirjoissa 1800-luvun alkupuolelta lähtien. 1700-luvun asutus kulkee todennäköisesti

Mussalon asutuksen yhteydessä. Arvio on, että ympärivuotinen asutus alkoi n. vuoden 1750 paikkeilla, ja että alkuun on

ollut yksi kalastustorppa ja parikymmentä vuotta myöhemmin toinen, Kymenkartanon kalastustorppa.

Ensimmäiset asukkaat ovat todennäköisesti olleet Jussi (Johannes) ja hänen vaimonsa. Lapsia: Tuomas, Maria ja Saara.

Kirkonkirjojen mukaan:

"Torppari, leskimies Tuomas Johanneksenpoika kuoli Vehkaluodossa sydänhalvaukseen 22.1.1842 79-vuotiaana." kerrotaan

Kymin kuolleet ja haudatut-luettelossa. Hän oli syntynyt 1763 ja hänen vaimonsa 1776.

"Loinen, leskivaimo Maria Johanneksentytär s. 1780 kuollut Vehkaluodossa hengenahdistukseen 4.12.1842 64-vuotiaana.

Saara Johanneksentytär kuollut Vehkaluodossa tuntemattomaan tautiin 13.8.1835."

Tuomas Johanneksenpojan lapsia Vehkaluodossa ovat olleet: Saara s. 1808, Tuomas s. 1810, Johan s. 1815, Anna s. 1817 ja

Maria s. 1822.

Näistä kuoli Vehkaluodossa Anna vuonna 1834 17-vuotiaana ja Maria vuonna 1835 13-vuotiaana.

Pojista Tuomas meni naimisiin Leena-Stiina Tuomaantyttären kanssa. Heille syntyi lapset Elisabeth 1844 ja Ulriika 1846.

Vehkaluodossa on myös asunut 1767 syntynyt Anna Eeri-kintytär. Hän muutti Mussaloon n. 1828-30.

Vuonna 1821 syntynyt, Vehkaluodossa asunut Antti Simonpoika meni naimisiin edellämainitun n. 1822 syntyneen Maria

Tuomaantyttären kanssa.

Heillä tytär Liisa, syntynyt 24.10.1845.

Vehkaluodossa on Kymin kirkon lastenkirjojen mukaan ollut vuosina 1831 - 1849 10 alle rippikouluikäistä lasta ennen

Helena Suutarin ja hänen Matti poikansa tuloa.

LAINEEN-SUKU
21.5.1850 Kuutsalon Suutarintalon nuorin lapsi, 24-vuotias Helena vihittiin 27-vuotiaan renki Kustaa Tuomaanpojan kanssa.

19.9.1850 syntyi poika, joka sai nimekseen Matti (Mathias). 13.10 Kustaa Tuomaanpoika kuoli Kuutsalossa käärmeenpistoon.

Helena jäi 25-vuotiaana leskeksi 24 päivää vanhan Matti pojan kanssa.

Antti Nyberg, joka tuli rengiksi Kuutsaloon 18.4.1835, muutti perheineen Vehkaluotoon 1849, jolloin sieltä vapautui toinen

kalastustorppa.

Perheeseen kuului vaimo Saara Mikontytär (kuoli muuttovuonna), sekä poika Eerik.

Vuonna 1855 Helena Suutari ja Antti Nyberg vihittiin. Samana vuonna englantilainen laivasto poltti Ruotsinsalmen

linnoituskaupungin.

Antti Nyberg kuoli vuonna 1861.

Vuonna 1865 perheeseen kuuluivat ainakin seuraavat:

Helena 40v.

Matti Kustaanpoika 15v.

Eerik Antinpoika 35v.

Eeva-Stiina, Eerikin vaimo 26v.

Heillä lapset:: Maria Helena 4 vuotta

Leena ½ vuotta

(sekä poika Antti s. 5.12.1863 k. 14.1.1864)

Kuutsalossa 14.7.1859 syntynyt Kristiina, joka oli Suutarin talon Taneli Johaninpoika ja Alastalon Marian tytär, muutti

tätinsä Helenan luokse Vehkaluotoon n. 15-16-vuotiaana. Kristiina vihittiin 18-vuotiaana serkkunsa Matin kanssa,

joka oli 27-vuotias.

Matti kuoli 1925 ja Kristiina 1930. Kristiinalla ja Matilla poika Edvard Laine 1879 - 11.12.1948. Edvardilla vaimo Ida,

Mussalon Seppälästä, s. 8.3.1880, kuoli 1961.

Heillä lapset: Selma, Felix, Väinö,Toivo, Helvi ja Aino (kaksoset), sekä Eila.

Toivolla lapset Ritva ja Reino, Reino hukkui 1998

Helvillä lapsi Esko, hukkui 1980-luvulla

Aililla lapsi Maija (Karhu)

Laineen suku asui Vehkaluodossa vuoteen 1956 saakka, jolloin muuttivat mantereelle

Mussalon rantaan, vastapäätä Vehkaluotoa.

Aimo Piispanen perheineen muutti Laineen vanhaan taloon kesällä 1956.

Perheeseen kuuluivat lisäksi vaimo Eila (Heinonen) s. 16.8.1919,

lapset Kari s. 6.1.1942, Ritva s. 12.2.1944, Eero s. 3.12.1949 ja Arja s. 28.4.1951

Lauri Piispanen oli myynyt puolet saaresta Kymin uittoyhdistykselle. Toivo Piispasen saatua

Vehkaluodon haltuunsa syntyi rajariita.

Kymin uittoyhdistys väitti omistavansa saaren pohjoisrannan. Asiasta tuli oikeusjuttu. Todistajina

kuultiin mm. Edvard Lainetta ja maanmittausinsinööriä, jotka molemmat muistivat missä raja kulki.

Uittoyhdistykselle hyvitettiin kuitenkin kaksi pientä saarta.

RAKENNUKSET
ISOHUVILA

Rakennettu Karjalan kannaksella tsaarin vallan aikana. Siirrettiin purettuna Puistolaan Katriinan rantaan

superfosfaattitehtaan (nykyisen Kemiran) naapuriin. Huvila oli tällöin Josefiina Piispasen nimissä.

Huvilalla asui ympärivuotinen vahti nimeltään Holopainen.

Huvila purettiin, hirret numeroittin ja ne siirrettiin Vehkaluotoon vuonna 1931 tai 32.

Puistolassa rakennettiin ns. vanha venekuuri, joka tuotiin kokonaisena uittamalla saareen.

Samoin rakennettiin Puistolassa Kalven vanha sauna. Se siirrettiin saareen jalaksilla kahden hevosen

vetämänä.

  Kalven vanha sauna,                           Lohisoppaa 30-luvulla,                               Juhannustanssit 30-luvulla                                      


Isonhuvilan rantasauna ns. vaarin sauna rakennettiin Vehkaluodossa. Sen rakensi kirvesmies Hietala

apureineen. Hän myös pystytti Isonhuvilan. Välirauhan aikana rakennettiin nykyinen kellari ammusvarastoksi.

Samoin tehtiin myös tykkiasemia ja hevostalli. Rakennustöissä olivat Mussalon miehet.

Aimo Piispasen perhe asui Isollahuvilalla kesät 1949-56, muutto Laineen vanhaan taloon tapahtui

kesällä 1956.

Laineen rakennuksiin kuului mm. päärakennus, jonka arvioidaan olevan n. 250 vuotta vanha.

Myöhemmin siihen on rakennettu lisää mm. eteinen. Laineen perua on myös aitta, jonka vanhin osa

nykyinen verkkoaitta on suunnilleen yhtä vanha kuin päärakennus. Toinen pääty lienee rakennettu

1900-luvulla.

Meren puoleiseen päähän rakennettiin vanhaa mukaellen sauna kesällä 1984.

Laineella oli myös iso kanala, sikala, jonka betoniosa on vielä jäljellä, sauna, joka on purettu

ym. muita talousrakennuksia.

"Raksa" eli Aimo ja Eila Piispasen huvila rakennettiin kesällä 1978.

Huvimaja, nykyinen grilli rakennettiin 80-luvun alussa. Se siirreettiin kantamalla "Raksan"

takaa nykyiseen paikkaansa.

Kesällä 1999 ja 2000 Jukka Kurki muurasi grilliuunin ja laudoitti seinät. Kari Piispasen huvila

"Pihla" rakennettiin 1994.

Rannan sireenipensaan takana on ollut rinkelileipomo, jonka omisti Saukkonen.

Pakari on sijainnut rannassa kolmihaaraisen koivun luona

 Isohuvila Puistolan rannassa                                           Isohuvila tänään  
 "Raksaa" pystytetään                              
                                  Aitta  
Venekuuri                                                                               Näkymä niityn yli
"Raksa"                                                                                            Hiekkaranta
Sauna                                                                                                 Saaren vanhin rakennus
Vaarin sauna rannasta nähtynä                                                           Karin mökki "Pilha"
Huvimaja eli grillikatos                                                                     Raijan mökki

Nämä sivut laati Ritva Raesmaa os.Piispanen lokakuussa 2000